27.2.2017

Katso kun ne taivaan kantavat

Elämänhallinta lipsuu viuh vauh, satunnaisia aikuisuuden larpahduksia ja askeleita kohti lakkiaispäivää. Ehkä joskus, ehkä pian on taas jokin järkevä päivärytmi ja tieto siitä, että kaiken järjestyminen on konkreettista eikä jossain tulevaisuudessa kelluva sumea käsite. Tänään tein jo vähän sitä yhtä syyskuusta asti viivyteltyä kouluprojektia. Ehkä se tästä

ja: matikan prelistä L (samoilla pistemäärillä saisin tosin kirjoituksista todennäköisesti eximian, ei se mitään)
ja: englannin kuullunymmärtämisestä opettaja antoi 81 pistettä
ja: tekstitaidonvastaukset 6 5 6
YTL ole hellä

Perjantaina olimme kauan odotetulla keikalla, minä ja bändikaverit ja muita ystäviä. Tiirikkalassa ei myyty enää persikka-inkiväärijääteetä, mutta vadelma-raparperi oli aivan yhtä hyvää
Ja se musiikki! Voi, se musiikki! Hyrisyttäviä hetkiä, naurattavia hetkiä (sekä koukkuja sanoituksissa että kavereiden sisäpiirivitsejä) ja sellaisiakin, kun kaikki osui ja sisältä menivät asiat sykkyrälle ja se onni melkein sattui

meidän tanssimisesta kuulin kehuja vielä tänäänkin
onneksi on tanssi, se on ihanaa
siitä kiittivät esiintyjätkin
yksi niistä viittasi meihin sanoin "uskollisimmat ihailijani" tai kuulijani tai jotain sellaista, halasi napakasti, juteltiin lyhyesti musiikkijutuista
Toinen moikkasi jo ennen keikkaa sisään tullessaan (olkavartta koskeva kämmen oli pakkasesta viileä), kutsuin katsomaan keikkaa kesällä
ja lähtiessä halasimme vielä
on ollut ikävä niitä halauksia

Näin painajaista tekstitaidonkokeesta, opo sanoi sen olevan ihan normaalia
huomenna esseepreli, ihan pian jo se varsinainen koekin, siitä käynnistyy viimeinen putki
Mulla on kohta tutkinto kursseja vaille valmis. Se on hurjaa. Jännää.

Kun koulu loppuu, yritän muistaa elää vielä vähän enemmän.