29.10.2015

Tule takaisin, sido tiukempaan

Alakulo hyppää niskaan niin hiljaa, että sen huomaa vasta kun horjahtaa
tai kun jo pannuttaa asvalttiin tai kauppatorin liukkaalle mukulakivelle, niin että ranne venähtää ja viulua ei sitten soitetakaan koko loppuviikkoon.

Minä niin toivon, että eniten sattuisi tämä oma olo ja kipuilu, mutta sen sijaan on sitä mikä ei kohdistu minuun, väärinsukupuolittaminen ja kuolemat ja kielteiset vastaukset ja
(Vaikka vähän sekin mikä osuu oman ihon alle, tahalliset tai tahattomat hyökkäykset minua ja/tai viiteryhmiäni kohtaan, fyysisen koskemattomuuden ei-pahantahtoinen loukkaaminen ja se miten tuntuu nöyryyttävältä joka keskiviikko selvittää poissaolo Wilmaan että terapia vaikka siitä on varoitettu etukäteen ja opettaja kyllä tietää syyn, enkä minä ihan tiedä laittaako siihen luvaton vai luvallinen)

On hyvä, että delfinaario loppuu.
On hyvä, ettei EU enää tue taisteluhärkien kasvattamista
On hyvä, että perustuloa kokeillaan 2017

Ja on hyvä, että Essi kysyy miten menee ja kun vastaan että on mennyt paremminkin niin se sanoo, että "still alive and kicking". On hyvä, että opo järjestää kalenterista tilaa kaksi kertaa jaksossa, on hyvä, että veljen äitikin puhuu minusta veljelle pikkusiskona ja on hyvää veljet ja tyypit ja kissat ja koira.

Minä tahtoisin juuri nyt syliä ja hoivaa
Tahtoisin osata hetken olla seuraaja, asettua olemaan raskas ja vietävissä, olla kantamatta itse koko omaa ja maailman painoa. (Kontrollin luovuttaminen, se on vaikeaa vielä tilaisuuden tullessakin.)


7.10.2015

I could decide to do these dishes

Tein musiikkitiedonrästit
Menin englanninkokeeseen
Kommunikoin rehtorin kanssa ilman itkua tai suuttumusta tai paniikkia
Söin
Menin terapiaan
 (ja sain terapeuttini kyyneltymään kertomalla siitä miten kiinnyin Essiin ja pyysin halaamaan vaikka  olin ollut kamala ja miten se nainen on kasvattanut minua enemmän kuin ehkä kukaan ihminen viimeisten viiden vuoden sisällä)
Sovin englanninrästien suorittamisesta: huomenna essee
ensi viikoksi kirjan tehtävät
sitten joskus suullinen esitelmä

Tunsin oloni huonoksi tässä kehossa
Tunsin inhoa itseäni kohtaan

Nousin penkiltä,
kävelin kotiin

Lauloin

Söin

Täytin vahinkoilmoituksen
(hups, nyt kävi näin että sairastuin masennukseen joskus 2005 ja sitten uudelleen 2009; päättyyköhän tämä koskaan?)
Edelleenlähetin syyskuun terapialaskun isälle: loppusumma 135,44 euroa
(se ei sittenkään ole paljon, kuulemma)
Tein muutaman tehtävän kirjasta
Listasin asioita

Olin sittenkin ihan kelpo
Olen sittenkin ihan kelpo

5.10.2015

But I get torn to pieces for the stupidest reasons

Unessa menetettyjä:
Peruskoulun psykologi, josta ne alakoululaiset siinä unessa puhuvat niin iloisesti
Ensimmäinen kuoronjohtaja, joka ohi kulkiessaan ottaa kädestä kiinni ja hymyilee anteeksipyytävästi
Essi, jolla on taas jotain minua vastaan, siinä ei ole mitään uutta, se on ollut unessa vihainen tai pettynyt niin kauan etten muista milloin se alkoi

Hannuksen entisen koulun lattialle, pöytien väliin työnnetyltä patjalta herätessä on niin orpo ja eksynyt olo, että pää pitää painaa takaisin tyynyyn ja hengittää muutama kerta tosi syvään.

Ne kirjoittivat, että lämmin hymy ja läsnäolo ja kauniin väriset silmät ja hyvä tyyli ja muiden huomioon ottaminen, sellaisia asioita joita tahdonkin itsessäni tunnistaa. Ja sitten, että voi luottaa siihen että kun otan vastuuta niin hoidan myös. Se tuntuu vieraalta. Kun en saa mitään hoidettua kumminkaan.

Junassa me ollaan kaikki paljon hiljaa. Väsyttää. Monta tuntia matkaa, konduktööri puhuu Seinäjoelle asti jakkaroista, auringonmakuista sosekeittoa on litra paitsi sitten kun sitä on vähemmän ja kun se sitten lopulta loppuu.

Unessa sanataideohjaajia, ainakin kaksi:
Toiselle hoidan yhden ilmoittautumisasian, joka on painanut takaraivossa jo hetken (seuraavana päivänä hoidan sen oikeasti vähän eri kautta)
Toinen istuu lattialla sängyn vieressä ja herättelee ja sen silmät ovat syvimmät silmät ikinä ja hämmennyn (heti aamulla luen netistä sen kirjoittaman jutun)

Kun kello on jo yli yhdeksän, ei olekaan mitään syytä nousta sängystä: kaikki on jo ohi, kukaan ei odota, eikä mitään sisäsyntyistä halua ole. On aikaa katsoa kaksi jaksoa Vain Elämää (ja itkeä sitä miten kaunis on Maija Vilkkumaa) ja pohtia asioita, kuten onko järkeä mennä kouluun jos ei kuitenkaan saa lakkia, tai mitä tekee mielenterveydellä jos ei sitten joskus kumminkaan ole rahaa ruokaan, tai kannattaako lakkia tavoitella jos kuitenkin kuolee ennen sitä, tai kannattaako lakki hankkia jos kuitenkin sitten pian kuolee, tai onko syytä elää, kun kuitenkin kuolee. On aikaa katsoa yksi jakso Siltaa ja hajota keittiön lattialle itkemään, kun joku on ehdottanut lukioiden maksuttoman aterian poistamista. Maata siinä lattialla tunti, kun ei ole oikeastaan syytä nousta.

En juo itseäni humalaan tai leiki keittiöveitsillä

Kylpyvesi on kuumaa ja Mirdja ei toistu Areenasta, koska kylpyhuone eristää hyvin kaikki verkkoyhteydet. Kylpyvesi on kuitenkin kuumaa, varpaita ei palele, ensimmäistä kertaa koko päivänä voi vähän hymyillä. On hyvä.
Sitten veden valuessa pois voi hiljalleen laskeutua takaisin omaan painoonsa, omaan lämpöönsä, luvata että loppuillan saa kyllä olla itselleen ihan kiltti ja yrittää aamulla uudestaan.