11.7.2015

En minä halua onnen puolikasta enkä myöskään murheen puolikasta tahdo

Kun tunteja on jäljellä 16 ja mitään ei pysty tekemään, koska on odotusta ilmassa ja täpinöittää liikaa
Kun katsoo peiliin ja ajattelee vuorotellen: "Olen niin hyvä sen on pakko pitää minusta" ja "Ei helvetti en minä kyllä koskaan sille kelpaa"
Loputonta tarvetta puhua asiasta.
Kaikkien sanojen ylitulkintaa.
Sitä, kun pitää vaieta siitä huolimatta, että sydän on revetä kahtia kaikesta

Että en voi sanoa tätä nyt sille ääneen, koska sitten voisin menettää sen
Kyllähän tämä nyt toimii näinkin, ei tähän tarvita tunteita sotkemaan
Vaikka kyllähän sen tietävät minä ja kaikki, ettei se niin toimi.

Toisaalta sitten vasta menettäisin, jos rakkautta olisi
ja sitten ei kohta olisikaan

Minä voisin kertoa ja saada kaiken tai menettää kaiken vaikka heti, jos hetki ei olisi niin huono ja väärä
mutta onko mikään hetki koskaan oikea?