27.5.2015

Mutta vain sellaisena kuin olen silloin

Ja

vaikken vieläkään tiedä mihin olen menossa






Pyysin sairaslomaa, vielä en saanut mutta toivottavasti
Olin Rovaniemellä, siellä oli ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa, olen yhä reissusta väsynyt ja uupunut mutta tovereita on monta ja tunne siitä että juuri minäkin olen täällä tärkeä ja vaikutan enkä tahdo enää tehdä muuta kuin osoittaa mieltä
On kevät
keittiön ikkunan takana vaahteranlehdet kauneimmillaan kai
voikukkaseppeleitä en ole tehnyt
Ensi viikolla kesä

suuntaa ei ole

Mutta olen oppinut olemaan hetkittäin hetkessä, kaipaamatta mitään, tässä on hyvä
En tiedä onko se edistystä vai vain pakenemista, onhan elämä kamalaa hetkittäin
kuten bussissa melkein unessa kun toivoo, että ajettaisiin kolari ja kuoltaisiin kaikki
Kuitenkin nyt tämä peitto on lämmin ja aamu tai siis iltapäivä raukea, eikä minun tarvitse olla missään vaikka pitäisikin.

Pyysin ihastusta ulos mutta en treffeille
Miten edes pyydetään treffeille
Varsinkin jos ollaan vielä kaapissa ihastumisensa kanssa???????????

(Tahtoisin)


Löysin terapeutin, muuten.
Pieni voitto ja vähän eteenpäin.

3.5.2015

Pohjoistuuleen pyyhkiytyi, verellään taivaan sotki

"Älä enää ikinä viiltele itteäs. Tyhmä tyttö."
Viimeisiä sanoja ennen kuin sisko pussasi huulille ja lähti.
(Olen pahoillani.)

Olen ollut jollain tavalla vihainen itselleni/maailmalle/whatever. Vähän kaikesta. Siitä mitä olen siitä miltä näytän, siitä ettei kukaan koskaan muuten kuin kännissä ja/tai läpällä. Siitä etten itse uskalla.
Siitä etten jaksa.

Ja vähän siitäkin, että huomisia tulee ja niitä tulee monta ja jokainen niistä tuntuu alasimelta naamaan. Haistan tänne asti pelon ja välirikot ja yleisen hämmennyksen, sen mitä ajattelin eilen bussissa baarista kotiin, että "sitten kun kaikki on mennyt vituiksi, saat juottaa minut humalaan".
Se ajatus haisee halvalta punaviiniltä.

En ihan tiedä miltä haisee ajatus tänään iltakahdeksalta: "Kaupasta saisi kaljaa vielä tunnin verran". Paitsi pahalta.
En pidä oluen mausta.
En edes sen, joka oli alkoholittomaksikin hyvää.

Olisipa syli
Olisipa syli
Olisipa syli

Ei sanoja

Tahtoisin olla hiljaa sillä muuten toistan itseäni ja
sanon asioita joita en tahtoisi itsekään kuulla.
Ja minusta on mukavaa vain kuunnella.
Mutta ei sanoja silti, kiitos.

Suudelmia, ehkä
tai ei oikeastaan mielellään niitäkään

Etsin suojaa pensaasta

Ei ole turvaa

Kaikki turva on mennyt pois