27.8.2014

Niin on munkin ajatukseni maailmalla leviällä

Psykantunnit on yksi vitun iso triggeri, kun käsitellään kehitystä ja kaikkea vinoonkasvamista ja löydän itseni niin monesta kohdasta silloin kun satun olemaan tunneilla hereillä - tänään koulupinnari-koulufoobikko-moniste kolahti jossain ja päässä alkoi hälistä ja kun en kyennyt keskittymään kolmeen asiaan yhtä aikaa, keskityin Puhdistuksen lukemiseen. Ruokalasta pakenin, kun pöytä täyttyi vieraista koulukavereista, ystävän bongasin onneksi niin matkalla ruokalasta päärakennukselle laulettiin Veret tuli mun silimihini ja oikea sävellaji löytyi ilman äänirautaakin.

Matikantunnilla jälleen Puhdistusta (tiedän, derivaattaa olisi pitänyt mutta humisi päässä ja romaani vei ajatukset pois pakenemisen tarpeesta), opettajan huomautettua laitoin kirjan pois, kirjoitin matikanvihkoon avautumisen ja piirsin koukeroita. Hetken päästä tuli pulpetin viereen seisomaan, kysyi mitä ajattelin tehdä kurssin suhteen kun en tee tunnilla mitään. Ei ollut sanoja vastata. Kysyi, onko muut kurssit läpi, sanoin ei, kysyi montako olen reputtanut, liian monta. Kysymyksen etenemisesteestä kuulin kuin muurin takaa, kiekurat muuttuivat soikioiksi ja lopulta paperin repiviksi viivoiksi. Peltirasiapenaalin kolina, kun keräsin pulpetilta käsiini kaikki tavarat, lähdin luokasta ja paukautin oven vähän liian lujaa kiinni, juoksin aulan poikki perimmäiseen naulakkonurkkaan, heitin tavarat lattialle heitin itseni lattialle istumaan, jähmetyin, itkin, hengitys kiihtyi.

Ja pää huusi, etten suoriudu lukiosta, en saa valkolakkia, vaikka oikeastaan saavat pitää paskalakkinsa en minä sitä kaipaa
Ja pää huusi, ettei kukaan katso siihen nurkkaan
Ja pää huusi, että katsovat kyllä mutta kulkevat ohi
Ja pää huusi, että pian olen se Paula joka on päästä rikki ja skitsoilee nurkissa

Tuli joku, kysyi olenko okei, kysyi lähteekö pois, sanoi olevansa Heini, istui viereen vaikka kolo oli ahdas, silitteli. Ei mitään muistikuvaa, miltä näytti, en muista nähneeni ennen, mutta ylös noustuani kiitin ja Heini halasi, lähdin pois, lähdin kotiin hakemaan musateoriatavaroita.

Huomiselle matikantunnille meneminen on vastenmielistä, poiskaan ei paranisi olla, mutta ei en tahdo mennä sinne katsottavaksi pahalla silmällä, en tahdo kertoa paniikkihäiriöstä uhmaa äänessä, en tahdo pyytää anteeksi rikkinäisyyttäni, ei ole mitään tapaa kohdata sitä tilannetta. Olisi, jos osaisin etukäteen arvella opettajan reaktion. Mutta en osaa. Se voi olla mitä tahansa, se voi olla se sama halveksuva huokaus kuin silloin kun joku kolmannen kerran sanoo, ettei vieläkään ymmärtänyt tulon nollasääntöä. Olisi, jos joku muu voisi kertoa, että lapsi on pipi ja pelkoa täynnä.

Kuuden viikon kuluessa, lääkäri sanoi, pitäisi tulla psykiatriselta postia.
Kuusi viikkoa, 1,5 kuukautta
30 koulupäivää
102 oppituntia

Uuvuttaa.

10.8.2014

Jossain vieras majoitetaan

Olen viimeistä yötä turvaluolassa.
Otan mukaani turvaluolaa indikoivan kyltin

ja sitten tämä on vain asunto, jossa asuu pari ystävää.

Itkettää.