20.10.2013

Oksennan aivoni pellolle

Minä en tahdo huomenna mennä kouluun
koska olen saanut koko syysloman
olla ja leikkiä hippiä
ja huomenna ne kysyvät kuitenkin
että mitä vittua sinulla on päällä

jos saavat siihen tilaisuuden
sillä huomenna on myös kuorokeikka
ja pitää pukea päälle mustaa
minä olen pukeutunut mustaan liian paljon
onko yhä pakko

ja laulujakaan en jaksaisi kuunnella itsekään
emme me edes osaa niitä kunnolla

en minä ihan tiedä minne kuulun
enkä minä ihan tiedä mitä olen
en tiedä kenen pysyvyyteen voin luottaa
koska olen niin saatanan pelle
että rikon välini ennen pitkää muutenkin
enkä tiedä miksi, en tiedä miten
muuttua tai olla muuttumatta tai mitä pitää
tehdä että joku tosiaan pysyisi
ehkä vika on minussa ehkä ei
minulle ole tarkoitettukaan seuraa

Miksi junassa itkettää tänään, en tiedä
minä rakastan junia, junailua
kun saa olla yksin ja paikallaan ja liikkeessä
eikä kukaan vaadi mitään, sellainen välitila se on
vaan kun kummassakaan päässä en tänään ole täysin onnellinen
Tai siis on kivaa mennä metrolla Sörnäisiin
ja mennä pelottavalla hissillä ylös
sinne missä on protuja ja kivaa
ja syliä ja ruokaa

sinne mistä joutuu lähtemään ennen saunaa
sillä juna lähtee
palauttaa kotiin palauttaa arkeen
jossa ne kysyvät mitä helvettiä sinulla on päällä
mitä sinusta on tullut
etkö opi virheistäsi
voisitko nyt hetken verran keskittyä siihen mikä on olennaisinta
eli opiskeluun ja siihen että olet normaali
toimintakuntoinen ihminen
saatana pitäkää turpanne kiinni ja antakaa
minun olla mitä olen
ihmiset muuttuvat
asiat tilanteet muuttuvat
ja tässä tilanteessa en juuri nyt tosiaankaan tahtoisi olla

tuntien oloni epäaidoksi
vain koska teidän aitonne
on jumittunut jonnekin kauas menneisyyteen
minä mietin menneisyyttä kylliksi
yritän paeta sitä parhaani mukaan
ei se ole fiksua ei se ole
mutta tarvitsen sitä pakoa nyt
eikä se onnistu
pyörii aina mielessä paniikkikohtaukset pöytien alla makaaminen kiukuttelu paha olo hajonnut iho siellä täällä itsensä nolaamiset kuolemanpelko ja -halu paniikkihalaukset itku väärissä paikoissa vietetyt tunnit paheksunta raivo kyllästyminen väsymys liikaa univelkaa voi helvetti mitä ihmettä minä teen mitä ihmettä minä teen täällä mitä teen itselleni silloin minä pelkään itseäni eniten ja se on paha asia sillä sitä ei voi sanoa ääneen ei saa sanoa ääneen minä sanon sittenkin ja tapahtuu pahaa pahaa pahaa

ja äiti
Freddy ei ole likka
minulle ei tule poikaystävää
ja ne seinät siellä huoneessa ovat ihan tosi liian valkoiset

ja voi vessaa kyttäävä junan kissa
ja kaikki muutkin
miksi kaikki parhaat ovat aina kaukana
miksi tapahtumien aikana muuta tärkeää
miksi minä
miksen minä
miksi.

En minä enää edes tiedä mitä aioin kysyä.
Anteeksiantoa. Jostain.
Sellaista syliä jossa itkeä hetken verran
tai oikeastaan
useammankin hetken.

Ja sellaista syliä joka ei menisi kauas
joka ei lähtisi pois
johon olisi oikeus
sellainen oikeus jota ei epäilisi kukaan

Kadotin pointtini kuten aina kaikesta
jos löydätte sen jostakin


älkää tuoko takaisin.