13.9.2013

Onko ihanampaa suotu ihmiselle

On ollut hurjan raskas alku, 38 tunnin viikkoja, yli 12-tuntisia päiviä harrastuksien kanssa, huonosti nukuttuja öitä, refluksia, paljon uusia ihmisiä ja tietämättömyys siitä, mihin oikeastaan kuulun. Väsymysitkuja.

Lukio on ihanaa. Lukion ihmiset ovat, ne jotka pitävät heiluriovia auki takana tulevalle, joiden kanssa on helppo päästä sopuun siitä kuka laulaa soolon, jotka kirjoittavat tunnilla nukahtaneen vierustoverin vihkoon muistiinpanot pyytämättä hyvää hyvyyttään. Se miten naamatutut opettajat ja kanssaopiskelijat moikkaavat käytävällä, vaikka eivät oikeastaan tunne.

Hei tänne minä kuulun ja tämän minä osaan.

On opittava tekemään virheitä, on opittava epäonnistumaan, samalla lailla kuin yläkoulussa opin elämään ja rakastamaan. Ei ole katastrofi jos äidinkielen projekteista ei tulekaan kuuttakymmentä tai kuutta. Kunhan edes yrittää.

Yläkoulun opettajat ovat yhä hurjan tärkeitä. Halaavat ja kannustavat ja ovat iloisia nähdessään minut, niin ettei koskaan tunnu siltä että olisin täysin yksin ja tyhjän päällä. Eikä muiden oppilaiden kanssa jutellessa ole mitään väliä, ollaanko opiskeltu yhtä monta vuotta. Se on aika iso, joskin kovin mukava muutos. On hyvä olo kulkiessa käytävillä, ei tarvitse pelätä että joku huutelee jotain paskaa.

Ja kumman helppoa oli TJ100-päivänä  antaa abien suihkuttaa purkkikermavaahtoa ja kirjoittaa otsaan huulipunalla "ORJA".

5.9.2013

Kuulumiset

Me?
Well, I'm well
Well I mean I'm in hell
Well I still have my health
(at least that's what they tell me!)

..If wellness is this
what in hell's name is sickness?