24.11.2012

17.11.2012

16.11.2012

Ei kukaan kysy, pärjäänkö, sillä totta kai minä pärjään. Jos en muuten, niin siksi että pitää pärjätä.

Ei kukaan tosissaan kysy, miten minä voin. Oletusarvoisesti voin ihan hyvin. Enköhän minä kerro, jos tilanne muuttuu.
                                                 Paitsi että minä luulen kaikkien jo kyllästyneen ainaiseen valittamiseeni, niin että tunnen syyllisyyttä kertoessani, etten voi niin hyvin kuin pitäisi. Niinpä valehtelen sujuvasti nukkuneeni pommiin, vaikka oikeasti olin liian paniikissa lähteäkseni.
Seuraavana aamuna nukun pommiin oikeasti niin, ettei minun tarvitse valehdella.

Kun kirjoitan, kiinnitän aivan liikaa huomiota nominaalimuotoihin ja siihen, jos lauseenomaisessa tekstinpätkässä ei ole predikaattia.
  Sitten en kykene enää olemaan täysin spontaani.

Eläessäni kiinnitän aivan liikaa huomiota äänensävyihini, ilmeisiini ja siihen, mahtaako tuo toinen, minua parempi ihminen ajatella minusta pahasti

Mutta siihen olen jo tottunut. En muista koskaan olleeni kovin spontaani, korkeintaan joskus alakoulussa viimeksi.
Siellä ne vihasivat minua.

Siksi minä lähden sosiaalisiin tilanteisiin olettaen (e-infinitiivi), että muiden silmissä minulla ei ole arvoa, että saadakseni arvon minun on oltava irvikissamaisen viisas, näppärä ja vikkelä. Niin ja ystävällinen ja rakastettava ja ennen kaikkea terve on oltava myös (minulle kuuluisi hirttotuomio edellisen lauseen vuoksi).
            Pikkuhiljaa alan pelätä sosiaalisia tilanteita, ellen tiedä ihmisten pitävän minusta.

15.11.2012

Sillä minä tiesin tarkalleen, mitä tapahtui keskiviikkoisin kello kaksi.
                     Silloin minä kiirehdin aulaan vain kuullakseni yhden avoimen ja yhden suljetun oven takaa viulua, joka kuulosti lähes yhtä kamalalta kuin omani.
Sekin oli tyhjää parempi.

Minä tiesin tarkalleen myös, mitä tapahtui keskiviikkoisin kello kuusitoista viisitoista.
   Tiesin, että jos jäisin katselemaan sitä liian usein, saisin itseni vaikuttamaan oudolta. Toisinaan se riski oli pakko ottaa.

Ottamalla riskin saattoi saada hymyn, kehuja jostakin, olkapäänrapsutuksen, halauksen ja/tai lohtua.
Niin ja vähän ikävää ja tuskaa, väistämättä.

Harjoituksissa katselin hännen kasvojaan, solisluitaan.
Mietin, miltä tuntuisi kiertää pianon ja hänen taakseen, kietoa kädet hänen ympärilleen niskasta alkaen
   Miltä tuntuisi nojautua häneen, painaa pää hänen rintakehäänsä vasten ja kysyä:
"Essi voitko antaa minulle anteeksi"

Kyllä minä tiesin että hän antaisi minulle anteeksi sen, etten ollut syönyt ja nukkunutkin huonosti, vaikkei ihan ymmärtäisi, miksi minä sitä häneltä pyydän. Minä pyydän, koska hän on käskenyt syödä ja levätä ja koska en jaksa huolehtia itsestäni itseni takia, on ravinnon ja unen puute petos häntä vastaan
ja se on hyvä, sillä minä en kykenisi antamaan minulle anteeksi.

Kun me iltaviiden jälkeen lävelemme koulun pihan poikki, kerron viime viikon lamauttavasta itkukohtauksesta. Hän silittää lohduttavasti selkääni
                                                                                  ja kun me lopulta lähdemme eri suuntiin, hän ei käske piristyä eikä skarpata. Vain pärjäillä. Ja tietenkin auttaisi paljon, jos nukkuisin ja söisin kunnolla

14.11.2012

Opin niin kovin varhain, että voin syyttää kaikesta vain itseäni.

Minä opin myös, että minua voitiin syyttää asioista, jotka koskivat muitakin:
Siitä, että tappelin naapurin lastenhuoneessa parhaan "kaverini" kanssa (vaikka useimmiten hän aloitti). Siitä, ettei meillä ollut rahaa eikä äiti voinut ikinä ostaa itselleen mitään. Nyt hänellä on asunto, jossa on kivoja tavaroita. En tahdo käydä siellä usein.
Ja niin minä vähitellen opin, että kaikki on minun syyni.

Ja toisinaan minä ihan tosissani toivoin perheväkivaltaa tai alkoholismia, ettei minun tarvitsisi olla perheen ainoa syyllinen.

Kasvoin uskomaan että olen epäonnistunut.
 tyttärenä, oppilaana, ihmisenä
 Laiska, tyhmä ja saamaton
Sillä vastuun siirtäminen on väärin ja on väärin selittää asiat sillä, että olen muka sairas

Vaikka olinhan minä.

Niin sairas, että siitä tehtiin merkintä potilastietoihin
Niin sairas, että sen vuoksi joutui sairaalaan
 ja sossuun                                                        

Kunnes kyllästyin kuulemaan, että lopulta kaikki on omaa syytä ja ryhdyin terveeksi ja hyväksi tyttäreksi, oppilaaksi, ihmiseksi.
Minä en tiennyt, ettei noin vain voi ryhtyä.


Mutta minä ryhdyin adoptoimalla kaikki oireet, muuttamalla ne ominaisuuksiksi, osaksi minua
  Vain tajutakseni, ettei maailmaa ole luotu
   ihmisille, jotka elävät tunteella
ei ole luotu ihmisille jotka tahtovat olla elää rakastaa

Maailma on luotu niille, jotka ymmärtävät (luulevat) että toisinaan on pakko. Että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.
         Ja ennen kaikkea, että alkoholien rakennekaavat kuuluvat yleissivistykseen ja että ilman yleissivistystä
tulevaisuutta ei ole 
tässä maailmassa sitä ei ole.