18.8.2011

Kasiluokka muuttaa sinut kusipääksi

Havaitsin jo vuosia sitten, että kaikista tuntemistani ihmisistä suurin osa muuttuu kusipääksi ja pohdiskelin myös, huomaako sen sitten itse. Tänään sain kysymykseeni vastauksen.

Ei, ei sitä huomaa.

Mutta muut huomaavat sen kyllä - Essin suusta kuului mm. "Onko teistä tullu kesän aikana näsäviisaita?" (Johon fiksuna likkana vastasin että "MÄ OON AINA OLLU") ja "Teistä on tullu kesän aikana vähän ärsyttäviä". Mutta, rakas ihminen, ei se meistä johdu, SE JOHTUU KASILUOKASTA! Kun ollaan niin polleita sen takia ettei olla enää (ylä)koulun pienimpiä ja saadaan haukkua seiskoja mokkereiksi. Kai siinä jotain muutakin tietty on..

Juteltiin matkalla musatunnille sen uuden tytön kanssa:
"Mites, onks teillä miehiä" -se
"Mie oon lesbo" -minä
"Mitä, etkä oo" -se
Miksi tuo on tosi yleinen vastaus? Kuulemma hänkin on "periaatteessa bi mutta tuntee enemmän vetoa poikiin eikä oo koskaan ihastunut tyttöihin". Mitä tuohon pitäis muka sanoa? Mun mielipide on kyllä yhä että kiva tyyppi, katsotaan mitä tästä tulee. JÄNNÄÄ.

Tänään alkoi laukun paino jo tuntua koulunkäynniltä, lisäksi mun kuorokansio ei meinannut mahtua laukkuun. Mun pitää kehitellä siihen joku toimiva ratkaisu, ehkä sit kuljetan sitä tarakalla tai jotain. Pyöräillessä laukun painon kestää, koska sen voi kääntää niin taakse että oikeastaan about koko paino on siellä tarakalla. Tossa on vaan aina kauhea asetteleminen että se pysyy oikeassa kohdassa. Mutta eka paljon lukuaineita sisältävä piiiitkä päivä, eka terveystiedon tunti ja se opettaja on meidän perhetuttu. Se vääntää hassua läppää, mutta silti mä luulen että sen tunneilla tulee opittua kiitettävästi.

Kuorossa opettaja toi mulle ja yhdelle toiselle rahaa sisältävän kirjekuoren - kysyin että mikä tämä on ni vastasi että luciapalkkoja. No minähän selitin että ainuttakaan luciapalkkakeikkaa en ole tehnyt, en voi ottaa rahoja vastaan vaikka ne kelpaiski. Sain kiitokset ilahduttavasta rehellisyydestä.

Jos joku nyt sattuukin lukemaan nämä aikajärjestyksessä, se ihmettelee varmasti, miksei näytä siltä että pitäisin eilisen lupauksen ja tulisin kertomaan miten kolibrin kanssa kävi. No, tietysti siksi että kaikkihan nyt tietävät että paras kuuluu jättää viimeiseksi! Tunnin jälkeen, kun suurin osa lähti käytävälle syömään eväitä (kaksoistunti mutta eri opettajat), luokassa oli tietenkin hiljaisempaa, eikä kukaan tainnut huomata miten vaivihkaa hiippailin lähemmäs (mutta en missään nimessä ohittanut kahdessa sisäkkäisessä avoneliössä olevien pulpettejen kauimmaisia pulpetteja) ja kysyin varsin viattomalla äänellä:
"Essiiii, saaks sinuu halata?"
No saihan sitä, kommentoi siinä luokse kävellessäni vielä jotain "voi kun kiva" tai vastaavaa. Halauksesta jäi mieleen että se on edelleen lämmin ja pehmeä, mutta sillä on myös sileä poski. Harvoin oikeasti tulee halattua ketään niin että posket koskisivat, onko halaus yleensä vain etäisempi vai onko Essillä kapeat hartiat?

Oli miten oli, sitä kiinnosti vielä jopa kysellä kuulumisia, kysyi olenko ehtinyt levätä, kysyi mitä olen tehnyt, vastasin "korrekti vastaus ei kai ole että valvoin yöt koneen ääressä" ja selitin VPK-leiristä ja lomareissusta ja sanoin että ehti tulla ikävä. Oli kuulemma kiva kuulla ja kiva nähdä myös, eli ehkä siis kasiluokkalaisten kusipäiseen kaartiin liittymisestä olen niin söpö ja sympaattinen että minua on jopa positiivista nähdä kesän jälkeen!


<3.

17.8.2011

Vieraskammo

Pelkään vieraita ihmisiä.

Kirjastossa sen huomasin tänään, istuin aulassa tekemässä syksyn ensimmäisiä läksyjä, viereen istuutui aina välillä joku ja aina pienet pelonväreet kulkivat sisällä ja oli pakko vilkuilla mitä se ihminen siinä teki. Okei, kirjastossa se johtunee siitä, että tuossa oiskohan ollut vuonna 2009 dataillessani rauhassa joku tuli vaivihkaa soittamaan nahkafagottia siihen viereen, traumathan siitä jäi.

Mutta silti. Liikkuessani ulkona, jos joku nyt sattuu kävelemään takana, epäilen sen aina olevan raiskaaja. Vieraat ihmiset kaduilla ovat PELOTTAVIA, uskon että ne tahtovat pahaa. Kun tapaan uusia ihmisiä, suhtautuminen on aina ensin viileä, koska se ihminen on kuitenkin joku lissu tai sekopää tai muuten vaan semmonen jota ei kannata päästää lähelle. Mutta kuitenkin voin hyvällä omatunnolla sanoa että minusta saa hyvinkin hyvän ja uskollisen kaverin/ystävän jos vain onnistuu hajottamaan epäluulot.

Ja aasinsilta on muodostettu, jotta voin tässä tekstissä kertoa uudesta luokkalaisesta! Se muutti tänne kuulemma vasta perjantaina, joten saatoin sen tänään bussipysäkille. Eilen olin sitä mieltä että luokan lissulauma kasvaa mutta tämä uusi tyttö vaikuttaa ihan mukavalta ja sitä paitsi se on ihmeen hyvin - joskin häröilyjämme oudoksuen - hengaillut meidän kaveriporukan kanssa. Totta kai haluan tutustua siihen paremmin, enkä säikyttää veks, mutta silti surettaa että se ei ehkä täysin tiedä minkälaisen ihmisen kanssa on tekemisissä. No, otetaan nyt vaikkapa se, että olen mielenterveysongelmainen. Sain keskiviikkona psykiatriselta "terveen paperit", mutta tiedostan itse etten ole vielä terve. Toivon vain, ettei talvesta tulisi elämää sekoittavan raskasta, että jaksaisin tsempata koulussa ja nostella numeroita.

Sitä paitsi minähän olen lesbo. Niin, sellainen juuri ja sehän on tässä maailmassa niiiin sairasta ja epänormaalia, vaikka homoseksuaalisuus ei olekaan ollut parafilia sitten vuoden -80. Ja kun nyt maailma on muutenkin ylikansoitettu, niin kertokaa minulle, mitä haittaa on ihmisistä joilla ei ole tarvetta jakaa sukusolujaan eteenpäin (varsinkin kun geeneissä kulkee diabetesta ja mielenterveysongelmia, ehhehee)? Jos joskus löydän jonkun, jos laki sen sallii ja jos välttämättä haluan, adoptoin lapsen jostain kehitysmaasta. Luultavasti en kuitenkaan muksua ole hankkimassa, toki mielipiteet voivat aina muuttua.


Huomenna olisi edessä suurta itseluottamusta, rohkeutta, riskinottokykyä ja plaaplaaplaa vaativa tehtävä. Aion kysyä Essiltä halausta... Se on vaikeaa ylipäätään jo siksi että Essi on puolijumala. Ja koska pelkään että se kieltäytyy. Ja tietenkään en mene möyrimään ihmisiä jos esim. paitani on märkä hiestä tai vastaavaa, asdaddasdad vaikeaa. Mutta ei tästä enempää, palaan huomenna kertomaan miten meni n__n