28.4.2011

Tänä aamuna heräsin elosalamaan

Tai oikeasti siihen, että isä tuli herättämään. Ajoissa silti, hereillä ja koulussa SMG:n Manner-paita päällä! Tänään on ollut harvinaisen hyvä päivä, lukuunottamatta sitä, että kuulokkeeni hajosivat: vasen kuuloke kuoli totaalisesti. Clas Ohlsonilta uudet, vanhoja voi hyvin käyttää pyöräilykuulokkeina kun toisen korvan on oltava vapaana liikenteelle.

Manner oli ensikuuntelussa eilen, osaan nyt jo puolet biiseistä ulkoa. Tätä voinee sanoa jo lahjakkuudeksi? (Tai vain levyjen puhkikuunteluksi kesken koulupäivän ;))

Huomenna on kevätkonsertti ja vaikka alkukeväästä tuntuikin ihan muulta, voin nyt sanoa, että odotan innolla! Meillä on lauluissa koreografiat, joita on hauska esittää ja jotka tuntee osaavansa. Konsertin paikkaan, alakoulun juhlasaliin olen edelleen pettynyt, alakoulun konsertit olivat (ovat) aina Sigyn-salilla, joka on toki pirun hieno paikka esiintyä, ainakin verrattuna hikiseen jumppasaliin. Mutta onpa sekin ihme nähty, että sali on saatu näyttämään nätiltä.

Lauantaina on kaverisynttärit, muutama ihminen on tulossa, ohjelmassa on ainakin yleistä hillumista, ateriointia ja ORPOKOTI, ihana elokuva. Saa nähdä missä vaiheessa sen ehtii.

27.4.2011

6/7

"Kaunis Marjaana polkee jälleen
ruuvit on löysällä
ja renkaat lyö tyhjää"
~SMG - Kaunis Marjaana

Manner on kaunis levy. Niin kuin kaikki muutkin.

Tarkoitus oli hakea vain Missä olet Laila? ja Onnelliset kohtaa, mutta loput kokoelmaa lukuunottamatta olivat saapuneet tänään. Ekalla reissulla Äxään mukaan lähti Onnelliset kohtaa ja Manner (+ PAITA!!!!), psykiatrisen käytävässä totesin puoliääneen: "Missä olet Laila? Et ainakaan muovipussissani." Se tiesi uutta reissua levykauppaan.

Terapeuttini oli ihmeissään ja järkyttynyt kun en ole kysynyt mitä sisko tekee työkseen.

Äxästä hain Lailan ja Palatkaa Pariisiin!-levyn ja poljin kotiin. En mennyt Tyttöjen Talolle koska nukuin eilen neljä tuntia pommiin ja Talolle meneminen kiellettiin. Vitutti ja vituttaa yhä.
En mene eläinhoitolaan vapaaehtoiseksi koska vaitiolovelvollisuuden takia K18. Pettymyksiä sattuu jatkuvasti. Voisin epäillä kaksisuuntaista mielialahäiriötä mutta enhän minä tiedä mistään mitään koska olen vasta lapsi.

25.4.2011

MOI, OLEN RAUNIS NELJÄTOISTA VEE

Pileet pystyyn!

Hyvää syntymäpäivää minä

Pakko sanoa että älkää pyytäkö mua piirtämään kummilusikoita. Mä en ala siihen enää.

"Käsi kauniiseen lusikkaan" putkahti päähän yllättäen ja koska en jaksanut googlailla kuvaa lusikasta, hain kummilusikan. Koska kuvassa on kummilusikka ja tänään on syntymäpäivä, oli syntymäpäivä pakko merkitä kuvaan. Olen vielä hetken aikaa 13...
Jouduin siistimään päivämäärää ja kellonaikaa, eikös vain Shi-painter läväyttänyt layereille viime yön käsiharjoittelut. Onneksi eivät menneet pahasti päällekkäin kuvan kanssa. Mitähän tän päässä liikkuu??

Eilen oli sukulaissynttärit, päivän saldo 50 € lahjakortti Levykauppa Äxään, 120 € käteistä, muistivihko ja Christina Aguileran hajuvesi. Ei huono, ei huono. Täti ja eno olivat laittaneet Äxän nettikauppaan lahjakortit jo aiemmin, odottelen niitä levyjä ja ostan loput kunhan nuo tilatut tulevat liikkeeseen. SMG:tä lähti tilaukseen, hipitiheijaa.

Päivän musiikkipläjäystä:
Scandinavian Music Group – Näin minä vihellän matkallani
SIG - Hyvää syntymäpäivää

24.4.2011

Eilen oli täydellinen päivä...

...koska eilen oli.

Meidän piti lähteä jo lauantaina, mutta satoi kaatamalla eikä sateessa ole kiva pyöräillä. Niinpä reissu siirtyi sunnuntaille. Heräsin joskus vähän yli kymmenen ja juttelin nettitutun/"isosiskon" kanssa, sanoi tuovansa tuoretta ananasta. Omnomnom. Oli sovittu että pyöräilen sen talolle kahdeksitoista, lähdin kotoa vähän ennen jotta ehtisin köyttää kylmälaukun kiinni pyörän tarakalle. Meinasi se silti pudota matkalla, vaikka annoin keksiämpärin ja mukit siskon kangaskassiin. (Muistio itselle: Tupperwaren mehukannu ei ole käytännöllinen kylmälaukussa.) Jotenkin selvisimme rautatieasemalle, jossa miittasimme toisen nettitutun ja jatkoimme kolmestaan matkaa Ruissaloon. Perillä levitimme viltin kalliolle ja söimme keksejä ja ananasta, joimme mehua ja juttelimme mm. kahvin juomisesta. Jatkoimme matkaa kasvitieteelliseen puutarhaan, kiertelimme hetken ulkotiloissa (ei siellä vielä paljon nähtävää ollut) ja kävimme kahvilassa jossa sisko osti minulle sienirullan ja appelsiinimehun vaikka sanoin ettei tarvitse. Kaivelimme ananasta tikuilla hampaankoloista ja juttelimme hammasraudoista. Lähdimme kohti kotia, (sisko ja toinen kaveri halusivat tsekata kirppiksen mutta se oli kiinni) piipahdin siskon kanssa Clas Ohlsonilla ostamassa sille uuden pyöränsatulan. Toinen matkakaveri soitti sille että hei tuutko ravintolalaivaan ja sisko kysyi että voiko se ottaa mut mukaan. Mentiin sitten Cindyyn istumaan ja sisko tarjos tälle ison kokiksen ja sanoi että voin ottaa sen tarjoamiset ennakkosynttärilahjana. Pyöräiltiin yhdessä Cindyltä kotiin ja siivosin huoneen koska tänään on sukulaissynttärit. Fffuuu...

Meille pläskeille

© Raunis, älä kopioi!

Tuommonen teki mieli piirtää eilen löydettyäni piirtiksen kynän. Suurikin on kaunista :)

23.4.2011

"Mulla on ikävä sua"

"Mulla on ikävä sua.

Mä en tiedä kuka sä olet, mutta mulla on sua ikävä. Mä tarvitsen sut.

Mulla on aika usein ikävä kaikkea, välillä mulla on ikävä ikävää. Nyt mä tarvitsen sut ja mä tiedän susta vaan sen millainen sä olet.

Sä olet se joka pitää musta kiinni. Sä olet se joka antaa mulle luvan romahtaa mutta on siinä niin ettei sitä tapahdu. Sä olet se joka istuu mun sängyn laidalla ja silittää mun päätä kunnes mä nukahdan. Sun kanssas on kiva käydä paikoissa mutta myös ihan olla vaan. Sun kanssa on parhaat insideläpät ja paljon valokuvia meidän yhteisestä ajasta. Sun kanssas voi maata koko päivän nurmikolla tekemättä mitään erityistä ja kuunnellen musiikkia. Toisaalta sun kanssas voi myös riidellä, mököttää muutaman päivän ja sopia sitten. Ja käydä alasti järvessä uimassa.

Musta tuntuu että sua ei oikeastaan ole.

Mulla on ihmisiä, jotka on osittain niin ku sä, mutta ei ihan kumminkaan. Sä olet niin kuin isosisko, tyttöystävä ja kaveri samassa paketissa, eikä mulla ole sellaisia ihmisiä. Korkeintaan kaksi kolmesta.

Silti mulla on sua ikävä ja mussa on tyhjä paikka kunnes mä löydän sut. Ehkä mä löydän sut itsestäni, mutta mun pitää muuttua. Paljon.

Jos sä nyt kuitenkin satut vaikka kadulla kävelemään vastaan, moikkaa mua, halaa ja vie kahville. Tai jäätelölle. Sano mulle että viet mut kesällä Lappiin, mennään junalla. Tai että nyt kiskotaan kengät jalasta ja kävellään avojaloin kotiin. Tai sit me voidaan ostaa Wiklundilta leipää ja mennä ruokkimaan puluja. Miten vain. Mä odotan sua ja toivon että vielä joskus sut tapaan."


Tajunnanvirtaa joskus puolenyön jälkeen.

16.4.2011

Elämä, on, minussa on elämä.

Mitä minulle kuuluu?

Lähes hyvää, kiitos.
Tahtoisin lähteä pyöräilemään mutta en jaksa. Tahtoisin olla jonkun kanssa mutta juuri nyt ei ole oikein ketään. Minua väsyttää eikä oloni ole kovin hygieeninen. Minulla on tylsää. Kurkussani on limaa.
Siitä huolimatta en ole hyppäämässä jokeen tai muuta vastaavaa. Ei, en minä oikeastaan halua elääkään, mutta en halua tehdä sitä ihmisille. Ne surisivat, en tiedä miksi.
Sitä paitsi ulkona paistaa aurinko ja keli on hieno, kesä tulee ja kohta on lämmin. Miksi lähteä nyt?

Minulle pureskellaan lähes kaikki valmiiksi vielä vähän yli kaksi vuotta. Minulla on kaksi vuotta aikaa miettiä mitä mahdan haluta isona, näillä näkymin menen lukioon koska ympäristö niin tahtoo. Kuitenkin, kuitenkin amis houkuttelee, leipomoala on ollut pienestä saakka se varma. Sillä vain ei menesty helposti...
Toisaalta nuorisotyökin kiinnostaisi, toinen juttu on, kestäisikö pää. Tyttöjen talo olisi unelmapaikka työskennellä, mutta en sopisi sinne. En ole niin tyyni ja ystävällinen, minulla on liikaa ennakkoluuloja enkä ole hyvä vain heittäytymään mukaan asioihin.
Työ, jossa saisi kirjoittaa, olisi myös mukava, mutta kirjailijaa minusta ei tulisi ikinä. Sitä paitsi sekin on hankala ammatti ansaita leipänsä. Kirjailijaksi minulla ei ole tarpeeksi pitkäjänteisyyttä, ehkä mielikuvitustakin voisi olla enemmän, faktaa en voisi kirjoittaa koska koen sen kinda tylsänä. Olen huono arvostelemaan mitään järkevästi. En kovin usein osaa sanoa, mikä jostakin tekee hyvän tai huonon. Yleensä asia vain on niin.

Mitä Tyttöjen taloon tulee, minä taidan kuolla jos se ei saakaan syksyllä enää rahoitusta. Se on minulle turvapaikka, jossa ei tarvitse pelätä mitään muuta kuin sulkemisaikaa. Tunnen pientä syyllisyyttä siitä, että ne joutuvat tekemään eteeni niin paljon ja olemaan huolissaan. Tarkoittaakohan se sitä että ne välittävät?
Miksi ne välittävät? Mikä minusta tekee muka niin "mahtavan persoonan", niin kuin ne sanovat?

Ihana musiikinsijaisemme lähti, mutta tämä vaki-ihminen vaikuttaa vähintään yhtä ihanalta, vähän eri tavalla. Minulla soi päässä jatkuvalla loopilla "What shall we do with a drunken sailor..?" mutta se ei haittaa. Hauska laulu.


"Kai ehjin siivin me vielä joskus liidetään
Alhaalla jossain nukkuu kaikki muut."
~PMMP - Salla tahtoo siivet